Maaliskuun 19. päivänä vietetään oikeutetusti sekä Minna Canthin että tasa-arvon päivää. Canth oli oman tiensä kulkija, eikä suostunut kaikkeen tuolle ajalle sovinnaiseen. Hän toteutti omia päämääriään, oli rohkea kannanotoissaan, sinnikäs vaikuttaja ja ymmärsi yhteisön voiman. Maamme tasa-arvon ja koulutuksen kehitykseen Minna Canth vaikutti merkittävästi.
Kauas on kuljettu Minnan naisten salongin ja intelligenssin ajoista, mutta ei aina parempaan suuntaan. Tasa-arvon taantuminen on pysäytettävä. Viime vuosina olemme nähneet valitettavaa kehitystä, jolla naisten asemaa on pyritty murentamaan. Siksi meidän on edelleen tehtävä työtä tasa-arvon eteen ja yhteiskunnan eri toimijatahojen on sitouduttava mukaan.
Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen on tartuttava toimeen ja poistettava perusteettomat palkkaerot. Naisten asemaa työelämässä on vahvistettava ja miesten asemaa kotona, jotta mm. naisten eläkekertymiin saadaan muutos. Tänä päivänä eläkkeensaajanaisista lähes puolet ja miehistä alle kolmannes saa eläkettä alle 1250 € kuukaudessa. Naisten eläkekertymä työelämän aikana on jäänyt pieneksi pienten palkkojen ja lyhyemmän työuran takia. Hoivavastuuta on jaettava tasaisemmin vanhempien kesken, työelämän epätasa-arvoon on puututtava ja vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan.
Seuraavan hallituksen ohjelmassa on oltava naisten aseman edistäminen ja sukupuolitietoinen budjetointi. Tulevalla eduskuntakaudella kaikkien merkittävien uudistusten ja talousarvion sukupuolivaikutukset on arvioitava. Sosiaaliturvan uudistuksessa on huomioitava tasa-arvo ja yhdenvertaisuus yksinhuoltaja- ja maahanmuuttajaäitien näkökulmasta. Päätökset siitä, mihin yhteiskunnan rahaa käytetään, heijastavat arvovalintoja. Päätöksillä ei saa heikentää tasa-arvoa!
Naisten on voitava osallistua ja tehdä turvallisesti avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sosiaalinen media ja internet ovat muuttaneet keskustelua vuorovaikutteisemmaksi, mutta myös haasteellisemmaksi ja jopa vaaralliseksi. Verkkoväkivallan kohteeksi on joutunut jopa seitsemän naista kymmenestä YK:n mukaan. Naisiin kohdistuva verkkoväkivalta on 27-kertaista miehiin verrattuna. Nämä hiljentämisyritykset asettavat naiset sietämättömään asemaan ja uhkaavat naisten demokraattisia oikeuksia. Naisten on voitava toimia ja vaikuttaa ilman pelon ilmapiiriä. Siksi sosiaalisen median- ja teknologiayritysten on oltava mukana työssä häirintävapaan netin ja sosiaalisen median rakentamisessa valtioiden ja EU-lainsäätäjien ohella.
Viime vuosina on ollut kaksi kampanjaa, joissa on nostettu esiin sukupuolista häirintää. Yhdysvalloista alkunsa saanut #metoo-kampanja ja aiemmin Suomessa ollut #lääppijä-kampanja antoivat naisille mahdollisuuden tuoda julki omia vaiettuja kokemuksiaan osana laajempaa keskustelua. Meillä on kulttuurisia käytäntöjä, jotka tekevät uhrin asemasta vaikean. Suomalainen (nainenkin) haluaa olla selviytyjä. Tähän sisältyy uhka. Jos pidämme hyväksyttävänä olla selviytyjä, joka kestää kaiken vaieten, tulemme samalla hyväksyneiksi myös kaltoinkohtelun. Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä on ollut tarpeen, sillä monen miehen ymmärrys sen yleisyydestä on lisääntynyt. Jotta epäkohtia voidaan muuttaa, ne täytyy ensin tiedostaa.
Meidän naisten on tiedostettava millaisia uusia valtarakenteita ympärillemme rakentuu ja taisteltava niitä vastaan yhdessä. Meidän on oltava kannustavia ja yhteisöllisiä toisiamme kohtaan. Tasa-arvo ei ole valmis, eikä sitä meille viime vuosien perusteella tahdota vapaaehtoisesti antaa. Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja näiden oikeuksien puolustamiseen tarvitaan meistä jokaista. Raivataan edelleen tietä tämän päivän tytöille, jotta heistä voi kasvaa rohkeita huomisen päättäjiä. Niin Minna Canthkin teki.
Julkaistu Kalevan blogissa 19.3.2019 ja Vihreiden Naisten blogissa 19.3.2019
