Ketä me suojelemme, jos emme herkässä kasvuiässä olevia lapsia ja nuoria? Nyt viimeistään meidän on ryhdyttävä toimiin, joilla suojaamme lapsia ja nuoria sekä verkossa tapahtuvaan häirintään ja saalistamiseen että fyysiseen koskemattomuuteen liittyen.
Viime viikonloppu oli meille kaikille Oulussa asuville jälleen järkytyksen, surun, huolen ja hämmennyksen aikaa, kun poliisi tiedotti perjantaina uusista alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä. Eikö kaupunkimme olekaan turvallinen oman lapsen ja nuoren kasvaa? Moni vanhempi on myös ihmeissään, miksei jo edellisten tapausten jälkeen kouluissa ole keskusteltu tapahtuneista ollenkaan, vaikka aiemmin näin tiedotettiin?
Tai kyllä keskustelua on kouluissa käyty, mutta onko keskustelua ohjattu tarpeeksi aikuisten toimesta? Nuoret ovat keskustelleet keskenään ja koonneet tietoa asioista pala palalta toinen toisiltaan. Koulu on lapsille ja nuorille luonnollinen paikka keskustella, kun he viettävät suuren osan päivästä siellä ja siellä ovat myös kaverit. Sitä, kuinka totuudellista tietoa nuorten keskuudessa liikkuu, voi vain arvailla. Mutta nuoret keskustelevat ja heillä on asioista paljon enemmän tietoa kuin meillä aikuisilla ja tähän meidän aikuisten tulisi tarttua. Tiedämme, kuinka vahingollista voi olla, jos asioista ei ole oikeaa tietoa. Huhut vellovat villinä ja pelkojen, traumojen ja järkytysten käsittely siirtyy. Lapsille ja nuorille on annettava tietoa ja mahdollisuuksia keskustelulle ja kysymyksille. Kriisitilanteet on syytä purkaa mahdollisimman pian aikuisten tukemana.
Monissa perheissä on varmasti myös mietitty, miten osataan, kyetään tai uskalletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä lapsille ja mikä on oikea tapa? Siksi tarvitsemme nyt laajapohjaista ammattilaisten verkostoa tukemaan vanhempia sekä antamaan neuvoja ja keinoja, miten käydä asiaa lastensa kanssa läpi. Kuinka monessa perheessä oli kuultu groomingista ennen Oulussa ilmitulleita tapauksia tai kuinka monessa perheessä oli keskusteltu verkon vaaroista oman lapsen kanssa? Kuinka moni vanhempi tietää mitä lapsi sosiaalisessa mediassa tekee ja kenen kanssa hengaa tai missä hän vapaa-aikansa viettää?
Lapset ja nuoret eivät kasva diginatiiveiksi itsestään, vaan he tarvitsevat tietoa ja ymmärrystä oikeasta ja väärästä myös sähköisiin kanaviin liittyen. Seksuaalista häirintää on kokenut liian moni lapsi ja nuori, jopa joka kolmas. Erityisesti tytöt ovat häirinnän kohteena verkossa. On tiedossa, että lapsilla ja nuorilla on tietoa omista seksuaalioikeuksistaan, mutta käytännössä he eivät tunnista, kun näitä oikeuksia rikotaan.
Viranomaisten tietoon tulee vuosittain n. 1000-1500 lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaalirikostapausta. Kaikki tapaukset eivät tule tietoon, mutta jokainen niistä on liikaa. Meidän tulee ottaa tavoitteeksi nollatoleranssi ja panostaa rikosten ennaltaehkäisyyn. Poliisilla on oltava riittävät resurssit nettirikollisuuden ja häirinnän vastaiseen työhön. Tarvitaan myös lakimuutoksia. Meillä on määritelty suojaikärajaksi 16 vuotta sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa. Lapsen raiskausta koskeviin pykäliin tulee kirjata, ettei lapsi voi antaa suostumusta.
Seksuaalirikokset eivät ole maahanmuuttoon liittyvä ongelma eikä niistä saa tehdä sellaista. Vastaanottokeskuksissa ja kotoutumistyössä tehdään työtä ammattimaisesti ja annetaan tietoa, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Vastaanottokeskus ei ole vankila, eikä kotoutujan kanssa kuljeta 24/7. Demokraattinen yhteiskunta ei voi perustua holhoukseen, mutta toimintoja voidaan kehittää edelleen. Jos katsotaan, että tarvitaan enemmän valistusta ja opastusta, niin on ohjattava lisäresursseja myös jo varhaiseen kotoutumiseen.
Syyllistäminen ei auta ketään, kaikkein vähiten uhreja. Syyt tekoihin tietävät tällä hetkellä vain tekijät itse ja tätä poliisi tutkii tällä hetkellä. Meillä on ymmärrettävästi lukuisia kysymyksiä, miksi näin tapahtui? Poliisi tutkii tällä hetkellä tapauksia, syyttäjä tekee päätöksen syytteiden nostamisesta ja oikeuslaitos kuulee molemmat osapuolet, syyttäjän ja puolustuksen. Luotan oikeusvaltion toimintatapaan.
Nyt tarvitaan ratkaisuja ja maltillisia aikuisia. Matalan kynnyksen apua on oltava saatavilla eikä häpeä saa estää avun pyytämistä. Meidän tulee keskittyä siihen, että uhrit saavat riittävästi ja nopeasti apua nyt ja aina. Myös omaiset, ystävät, koulu- ja luokkakaverit tarvitsevat tukea. Uhri ei ole koskaan syyllinen, eikä meidän tule antaa estradia tekijöille. He hävetkööt tekojaan ja meidän muiden on tehtävä oma osamme, jotta meillä on turvallinen yhteisö ja yhteiskunta elää ja kasvaa.
Julkaistu alunperin Kalevan blogissa 14.1.2019
