Marraskuun 25. päivä on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Arviolta joka kolmas suomalainen nainen kohtaa väkivaltaa lähisuhteessaan elämänsä aikana ja meillä esiintyy muuhun Eurooppaan verrattuna enemmän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Naisena tuntuu kamalalta edes kirjoittaa samaan lauseeseen sanoja nainen ja väkivalta. Jälkimmäinen vie ajatukset julmuuteen ja voiman käyttöön, ja siitä itse asiassa onkin kysymys. On julmaa käyttää valtaa yli toisen ihmisen.
Suomen perustuslaki perustuu ihmisarvon loukkaamattomuuteen ja yksilön vapauteen ja oikeuksiin. Jokaisella on oikeus elää turvassa ja ilman pelkoa. Jokaisella on myös oikeus saada apua ja tukea kaikkiin väkivallan kokemuksiin, sillä kaikesta ei jää jälkeä, mutta kokemus jää. Väkivallan muodot ovatkin monimuotoistuneet samalla, kun sosiaalinen media ja erilaiset sähköiset viestintäkanavat ovat yleistyneet. Voi olla vaikeaa hahmottaa, missä menee raja ja kyse onkin häirinnästä, vihapuheesta ja väkivallasta.
Suomessa tehdään merkittävää työtä naisten oikeuksien puolesta kansalaisjärjestöissä ja valtaosa väkivaltatyöstä tehdäänkin tällä hetkellä asiantuntevien järjestöjen toimesta. Turvakotipalvelut ovat merkittävä apu lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille. Turvakoteja on perustettu viime vuosina lisää ja tämä on parantanut turvakotipalvelujen saatavuutta, mutta turvakotipaikkojen määrä on yhä alle Euroopan neuvoston suositusten. Turvakotiverkosto ei ole alueellisesti kattava, eikä yhdenvertainen.
Meillä elää vahvana käytäntö, jossa ajatellaan, että yhdenvertaisuus toteutuu parhaiten silloin, jos kaikki saavat samanlaiset palvelut. Käytännössä ollaan kuitenkin äkkiä tilanteessa, jossa yksilölle kuuluva apu ja tuki jää vajaaksi esim. kielellisten esteiden vuoksi. Saamenkieliset, ruotsinkieliset ja kuurot saavat heikosti palveluja omalla äidinkielellään. Maahanmuuttajanaisten erityisiin tarpeisiin on myös kiinnitettävä huomiota. Palvelujen on oltava esteettömiä ja saavutettavia kaikkialla Suomessa.
Turvakotipalvelujen haasteena onkin, miten vastataan erilaisten erityisryhmien tarpeisiin. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia riittävistä resursseista ja mahdollistaa osaamisen jatkuva kehittäminen. Turvakodin työntekijät kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa kohdanneen naisen ensimmäisinä ja ovat ensiarvoisen tärkeitä kriisiytyneessä tilanteessa. Yhteiskunnan moninaistuessa tarvitaan monipuolista asiantuntemusta ja osaamista sekä kulttuurisensitiivistä ymmärrystä. Oulussa on tehty pitkäjänteistä työtä turvakotipalvelujen kehittämisessä ja vastikään avattiinkin uusi erityisyksikkö vakavasti päihdeongelmaisille odottaville äideille ja perheille.
Jos parisuhteessa on läsnä pelko, ahdistus tai painostus, ei tule odottaa päivääkään. Jokainen nainen, joka pelastaa itsensä ja lapsensa väkivaltaisesta lähisuhteesta, on selviytyjä ja sankari.
Julkaistu alunperin Kalevan blogissa 25.11.2018
